Avainsanat
Kevät, Kevättyyli, Ladurée, Macarons, Pariisi, Vaaleanpunainen
Pariisin reissulla on tietysti pakko vierailla maailman kuulussa Ladurée-kahvilassa, jonka herkut vievät kielen mennessään. Paikka on tunnettu varsinkin Macaron herkuistaan, joita on maisteltava joka kerta – ja tietysti mahdollisimman monta eri makua. Tällä kertaa halusin perehtyä vähän tarkemmin tämän herkun historiaan ja yllättävää olikin, että sen juuret ovat Italiassa. Macaron makeisia on valmistettu venetsialaisissa luostareissa jo 700-luvulta lähtien. Ranskaan marenkileivonnaiset ovat kulkeutuneet nähtävästi Katariina de’ Mediciin mukana, hänen avioiduttua Henrik II:n kanssa. Nykyisessä ulkomuodossaan Macaron tuli markkinoille 1900-luvun alun Pariisissa. Koko maailman tietoisuuteen herkku levisi pikku hiljaa konditoria Laduréen alettua myymään niitä. Harmi, että emme tällä kertaa ehtineet juhlistaa Pariisissa kansainvälistä Macaron-päivää, jota juhlitaan maailmanlaajuisesti joka maaliskuun 20. päivä. Ehkä ensi vuonna!
”Joka ei vieraile Pariisissa säännöllisesti, ei voi koskaan olla aidosti elegantti.” (Honoré de Balzac)
Herkullinen on myös vaaleanpunainen, joka on aina keväällä ja kesällä yksi suosikeistani. Se sopikin loistavasti Pariisin kevääseen ja varsinkin tähän herkulliseen ympäristöön. Olin jo pitkään metsästänyt täydellistä vanharoosan väristä laukkua. Täydellisen laukun löysin viimein Pariisista ranskalaiselta Moa-merkiltä. Laukku oli lähes täydellinen, mutta ei ihan. Se tarvitsi vielä Ladurée-macaron laukkukoristeen, joka viimeisteli makean Pariisi-tyylin. Kesän riennoissa se muistuttelee tästä täydellisestä matkasta Pariisiin.
”Kevään saapuessa Pariisiin tuntee nöyrinkin kuolevainen asuvansa paratiisissa” (Henry Miller)
”Pariisista ei koskaan pääse ja jokaisella joka siellä on asunut on siitä erilaiset muistikuvat. Palasimme sinne aina, olimmepa keitä hyvänsä ja olipa se muuttunut kuinka paljon tahansa. Ei sen väliä, kuinka vaikea tai helppo sinne milloinkin oli päästä, Pariisi oli aina paluun arvoinen ja antoi täyden korvauksen kaikesta sen eteen nähdystä vaivasta.” (Ernest Hemingway)